lauantai 17. maaliskuuta 2012

Terry Pratchett - Noitasiskokset

Pitkästä aikaa pääsin taas tarttumaan Pratchettiin ja nauttimaan kanssaihmisten kummeksuvista katseista, kun hörähdin nauramaan silloin tällöin. Kirja on ensimmäinen suomennos Pratchettilta ja julkaistiin vuonna 1993, alkuperäisteos Wyrd Sisters on peräisin vuodelta 1988. Kansi kertoo tarinasta seuraavaa:

Kuningaskunnat huojuvat, kruunut keikkuvat ja tikarit välähtelevät, kun kolme asialleen vihkiytynyttä noitaa sekaantuu kuninkaalliseen valtapolitiikkaan. Vanha kuningas on surmattu, perillinen kiidätetty turvaan yön selkään ja valtaan on noussut ilkeä herttuapari, joka aikoo saada noidatkin maksamaan veroa. Nämä eivät ota innostuakseen asiasta ja päättävät saada valtaan oikean kuninkaan. Tai niin he luulevat.

NOITASISKOKSET on tuotteliaan Terry Pratchettin ensimmäinen suomennettu romaani Kiekkomaailman tapahtumista. Tarkkaavainen lukija huomaa että Shakespearen näytelmistä ainakin Hamlet, Macbeth ja Rikhard III ovat Pratchettille tuttuja.

Kuten jo aiemmasta tuli ilmi on teksti taattua Pratchettia. Joskus hänen kirjoitustyylinsä tuntuu hieman väkinäiseltä, kun joka lauseeseen on pakko ympätä ironiaa ja sketsiä, mutta joukkoon mahtuu kyllä oikeasti hersyvää dialogiakin ja, totta kai, mielettömiä hahmoja. Pratchettin maailmassa ei ole täydellisiä ihmisiä (tai jos on, niin en ole vielä heihin törmännyt) vaan kaikki ovat enemmän tai vähemmän karikatyyrisiä, mutta kaiken huumorin keskellä heidän inhimillisyytensä kuitenkin muistetaan. Myös Kuoleman kohdalla. Ja se on hienoa. Lukiessa huomaa jälleen, että kattava taustatieto nimenomaan Shakespearen näytelmistä toisi mielettömän paljon uusia ulottuvuuksia itse tarinaan, mutta tämän tiedon puuttuminen ei kuitenkaan haittaa itse lukukokemusta. Ei ihan parasta lukemaani Pratchettia, mutta kuitenkin tutustumisen arvoinen. 3-

Ja vielä tekstikatkelma:

Alkuinspiraation hiukkasia höytyilee ylen aikaa maailmankaikkeuden läpi. Aina toisinaan jokin noista hiukkasista osuu vastaanottavaiseen mieleen, joka sitten keksii DNA:n tai huilusonaatin muodon tai keinon jolla hehkulamput kuluvat loppuun puolessa ajassa. Mutta useimmat niistä eivät osu mihinkään. Useimpiin ihmisiin ei koko heidän elämänsä aikana osu yksikään noista hiukkasista.

Joillakin ihmisistä käy vielä huonompi tuuri. Heihin osuvat ne kaikki.